7.11.2017

Alkuräjähdys

Liekö itseterapiaa, uuden ihmettelyä, tiedottamisenhalua vai mitä, mutta en osaa olla aloittamatta tätä blogia. Sairastamenoa keskittyy pääosin elävän elämäni kokemuksiin. Lehdistä & someloista löydätte sitten muuta faktaa ihan riittämiin. Postailen useammin, harvemmin tai miten sattuu, joten käyhän aika-ajoin vilkuilemassa. Tuohon oikealle kun annat mailiosoitteesi, niin google taitaa laitella siulle tietoa kun uusi juttuni putkahtaa. Mie en osoitettasi näe, enkä sillä mitään teekään.



Piipahdan kymmenisen minuuttia tilassa, missä jotkut ovat hieman oireilleet. Kun lähden sieltä pihalle ja ajelelen menojani, niin huokaisen helpotuksesta. En saanut oireita, enkä kyllä mitään outoa haistanutkaan. Vainoharhaisuus viekottelee kuitennii alitajuntaani sen verran, että pyyhkäisen kasvojani ja kostutan kielellä huuliani. Siellä mitään kuitenkaan ole.
Mitä ne kovat salmiakkipatukat olikaan, missä puraisun jälkeen suussa kupli hauskasti. Ööö...salmiakkitanko Patu. Sehän se oli. Samanlainen muutaman kuplan retroefekti tuntui sittenkin suussa ja voit arvata mitä sieltä sitten kuului. Muuta ei naamavärkissä onneksi tapahtunut ja kohta olinkin jo kotona. Takkia narikkaan asetellessa pohdin, että samaa patuahan on kait senkin pinnalla. Puolet tirskahti auton penkkiin ja puolet hankautuu tuohon viereiseen ulkoilupusakkaan. Pesin kädet ja päätän tutkia asiaa vielä tarkemmin. Kertoilen tästä ehkä joskus lisää.



Ennenkuin tämä teksti harhailee sekavan ja toivottoman välimailla, niin tässä jonkinlainen johtoajatus. Blogini keskittyy eloon ja varsinkin sairasteluun liittyviin juttuihin. Sain millenium-lahjaksi IBD:n (CU) ja tänä vuonna homealtistuksen. Niissä sitä riittääkin pujottelemista. Miulla on kuulemma liian vahva puolustusjärjestelmä, mikä saattoi osaltaan laukaista IBD:n. Tiedä häntä. Kroonisuus on persiistä kuitennii ja karkeesti sanottuna elämäni jatkuu vain pillereitä syömällä. Sisäilmaongelman aiheuttamat oireet olisivat kuulemma minulla suuremmat, jos en söisi IBD:hen lääkkeitä. Jipikajee - kuuluu kait sanoa tähän kohtaan. 

Pyrin, kuten yleensäkin, kepeään ja murteiseen kieliasuun, koska sitä on mukavampi suoltaa ja todnäk myös lukeakin. Joskus nämä asiat ovat hyvin masentavia ja elämä yhtä helvettiä (Tätä sanavarastoa ei tule kuin perustellusti, so don`t worry), mutta en halua korostaa sitä. Kuvia laittelen välillä piristykseksi, mitä satun keksimään. Basiliskojen, nenäkarvojen tai anakondan kuvaaminen on haastavaa, joten niitä tulee vähemmän eli kuvat saattaa esittää mitä sattuu, heh.



Ootteko ennen nähneet vihreää leppäkerttua? En minäkään. 
Tämä kaveri on nimittäin Palomena prasina. Eikö olekin kaunis nimi.


Ennenvanhaa pureskeltii hiekkasia porkkanoita ja imeskeltiin jääpuikkoja. Nyt hinkataa puhtaita pintoja kaikemmaalima myrkyillä ja ollaa kohta ko Howard Hughes. 
Think about it 🤔




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luulosairaana elämisen opettelua

Tänään taisi tulla se kuuluisa viimeinen pisara! THL:n erikoislääkäri Markku Sainio esitelmöi toista tuntia siitä, kuinka sisäilma-altistus...